International Musicological Societyn vuoden 2017 kongressiin maaliskuussa osallistui vähän suomalaisia, mikä on viidentoista vuoden kokemukseni perusteella tavallista. On totta, että vakiintuneiden tutkijaverkostojen pienet teemakonferenssit soveltuvat paremmin edistämään erikoistunutta keskustelua. Mutta kerran viidessä vuodessa – se on IMS:n maailmankongressien tiheys – musiikintutkijan on hyvä saada käsitys siitä, mitä alalla eri puolilla maailmaa tapahtuu.
Kansainvälisen musiikkitieteellisen seuran kongresseille valitaan niillekin jokin ajankohtainen teema. Se oli nyt ”Musicology: Theory and Practice – East and West”. Tämä seuran 20. kongressi oli historiallinen, sillä ensi kerran koko IMS:n 90-vuotisen olemassaolon aikana tutkijat kokoontuivat Aasiassa. Isäntänä oli Tokion taideyliopisto kirsikankukkien aikaan ja toisena järjestäjänä Japanin musiikkitieteellinen seura. Matkatukia myönnettiin anteliaasti. Taideyliopisto sijaitsee historiallisessa, elämyksiä ylevöittävässä Ueno-puistossa, jonne Tokion asukkailla on tapana kokoontua ihailemaan jokakeväistä ihmettä, viehättävää vaaleanpunervaa näkymää. Se ihastutti kaukaa tulleita musiikkitieteilijöitäkin.
IMS:n tässä yhteydessä väistynyt puheenjohtaja Dinko Fabris ja sihteeri Dorothea Baumann ovat toimittaneet 90-vuotisrajapyykin kunniaksi teoksen The History of IMS (1927–2017). Annegret Fauser, yksi kirjoittajista, käsitteli esitelmässään seuran syntyvaiheita. Itselleni tuli uutena asiana, että Kansainvälisen musiikkiseuran (Internationale Musikgesellschaft) jouduttua sotavuoden 1914 joulukuussa saksalaisesta (ja Fauserin mukaan pitkälti musiikkikustantaja Breitkopf & Härtelin) aloitteesta hajoitetuksi tuli sodan aikana puolueettomina pysyneiden maiden musiikkitieteilijöiden tehtäväksi toimia välittäjinä. Kansainvälistä musiikkitiedeyhteistyötä operoi 1921–1927 hollantilaisen Daniel François Scheuerleerin Haagissa perustama Union Musicologique. Kun IMS Beethovenin muistovuoden 1927 juhlallisuuksien varjolla Guido Adlerin aloitteesta perustettiin, hallinnolliseksi keskuspaikaksi tuli toisessa puolueettomana pysyneessä maassa sijaitseva Basel.
Historiallisen rajakohdan tuntua lisäsi, että monet läntisen musiikkitieteen vanhemmat merkkinaiset ja -miehet olivat tällä kertaa poissa. Tätä ei välttämättä pidä nähdä minään statementinä. Mistä ilmansuunnasta Tokiota nimittäin lähestytäänkään, lentoajaksi tulee helposti yli kymmenen tuntia, mikä koettelee nuorempaakin tutkijaselkää. IMS:n uudeksi puheenjohtajaksi Tokiossa nyt valitun Hong-Kongin yliopiston professorin Daniel Chuan innostavat esiintymiset kongressin eri yhteyksissä tuntuivat kuitenkin tuovan musiikkitieteellistä konkretiaa sille tunnetulle väittämälle, että Eurooppa on väsynyt maanosa.
Japanilainen musiikkitiede sai kongressissa ymmärrettävästi paljon huomiota. Maan musiikkikulttuurin pitkäaikaisista läntisistä siteistä muistuttivat jo Beethovenin, Chopinin ja muiden eurooppalaisten säveltateilijoiden rintakuvat kongressirakennuksen kauniissa veistospuistossa.
Tokion Taideyliopiston veistospuutarha.
Mieltä jäi askarruttamaan emeritusprofessori Yosihiko Tokumarun keynote-esitelmän poleeminen huomautus: on japanilaisia loukkaavaa, että kansainvälisessä tutkimuksessa Japanin musiikkia käsitellään usein etnomusikologian näkökulmasta. Japanissahan on arvostetun suullisen perinteen rinnalla kulkeutunut toista tuhatta vuotta vanha musiikkinotaatio ja dokumentoitua tietoa japanilaisen musiikkikulttuurin yhteyksistä muiden kulttuurien kanssa.
Carl Dahlhausin tohtoriksi ohjaama Oxfordin yliopiston musiikkitieteen emeritusprofessori Reinhard Strohm oli koonnut yhteistyössä IMS:n kanssa istunnon, joka oli osa hänen viiden vuoden ajan johtamaansa, tänä vuonna päättyvää tutkimushanketta ”Towards a Global History of Music”.
Reinhard Strohmin paneeli ”Towards a Global History of Music”.
Vasemmalta Şehvar BEŞIROĞLU (Istanbul Technical University), Jin-Ah KIM (Hankuk University of Foreign Studies, Seoul/Yongin), pj. Reinhard STROHM, Daniel CHUA (University of Hong Kong), Philip V. BOHLMAN (University of Chicago).
Panelistit olivat tällä kertaa pääosin lännen ulkopuolelta. Ohjelman tarkoituksena on ollut valikoitujen tapaustutkimusten kautta selvittää parametrejä ja terminologioita, jotka soveltuvat kuvaamaan moniäänistä musiikinhistoriaa. Projektin ohjelman mukaan länsimaiden musiikkitieteessä vallitseva erikoistuminen yhtäältä Euroopan musiikinhistoriaan, toisaalta etnologiseen tai sosiologiseen kenttätyöhön aiheuttaa, että myös sivilisaatioiden välinen yhteisymmärrys maailman musiikillisesta menneisyydestä jää helposti tavoittamatta.
Reinhard Strohm, hankkeen ”Towards a Global History of Music” johtaja.
Kaikki musiikki on historiallista, Strohm painotti. Tokiossa mukailtiinkin Nicolas Cookin kuuluisan artikkelin otsikkoa (”We are all [ethno]musicologists”): ”We are all musicologists now”. Elleivät musiikintutkijat itse omaksu vastuutaan kulttuurienvälisen vuorovaikutuksen menneisyyden tutkimuksesta, poliitikot alkavat tehdä päätöksiä puolestamme, Strohm muistutti. IMS:n tavoitteet ovat Daniel Chuan mukaan jatkossa samansuuntaisia Strohmin projektin kanssa.
Minusta suomalaiselle musiikintutkimukselle olisi edullista ja elähdyttävää osallistua tähän desentralisoituun tutkimusintressiin ja yhteistyöhön. International Musicological Societyn seuraava maailmankongressi järjestetään Ateenassa 2022.
Helsingin yliopiston jatko-opiskelija Lasse Lehtonen esitelmöimässä 1930-luvun japanilaisesta taidemusiikista.
Helena Tyrväinen
musiikintutkija, FT