MTS esittäytyy: Hallituksen jäsen Kaarina Kilpiö

Kuva: Ruusa Aalto

Olen toiminut seuran hallituksessa vuodesta 2019. Tutustuin hallituksen toimintaan ensin vuoden ajan varajäsenenä, ja seuran rivijäsenyyttä on takana toki pitemmältä ajalta. Vapaa-aikaani täyttävät kuorolaulun ja muiden kulttuuririentojen lisäksi puutarha- ja remontointiharrastus – talomme täyttää lähiaikoina 75 vuotta, ja pyrimme hitaasti kiirehtäen saamaan sen lähelle arvonsa mukaista 1940–50-luvun taitteen hehkua.

Ammoisissa musiikkitieteen opinnoissani kuljin etnomusikologian suuntautumisvaihtoehdon polkua, mutta olen sittemmin hivuttautunut laajemmalle alalle paitsi musiikintutkimuksessa myös muussa kiinnostuksessa historian ja kulttuurin tutkimiseen. Tutkimuksellinen ahneuteni itse asiassa paljastuu vilkaisulla seurajäsenyyksiin. Tällä hetkellä olen jäsenenä MTS:n ohella seuraavissa tieteellisissä yhdistyksissä: IASPM Norden; ICOHTEC; Musiikkiarkiston kannatusyhdistys; Kulutustutkimuksen seura; Akustisen Ekologian seura; Suomen elokuvatutkimuksen seura; Suomen etnomusikologinen seura; Tekniikan historian seura sekä Tutkimusyhdistys Suoni. Useissa näistä minulla on entisiä – joissain nykyisiäkin – luottamustehtäviä, jotka ovat olleet omiaan avaamaan näköaloja eri tieteenalojen kentille sekä siihen, kuinka kehittää toimintaa jatkuvasti muuttuvissa olosuhteissa. Toimittajapestini Etnomusikologian vuosikirjassa puolestaan kasvattaa tajuani tieteellisen julkaisemisesta ja vertaisarviointikäytäntöjen merkityksestä.

Peruskoulutukseni on filosofian maisterin tutkinto Helsingin yliopistosta. Opintoni olivat yhdistelmä musiikkitieteen, folkloristiikan sekä englantilaisen filologian opintoja (plus yhtä ja toista muuta pientä). Jatko-opinnot aloitin niin ikään Helsingin yliopiston musiikkitieteen oppiaineessa, mutta siirryin tutkimusrahoituksen saaneen hankkeemme mukana pian sen kotipesään yhteiskuntahistorian laitokselle, talous- ja sosiaalihistorian oppiaineeseen. Kirjoitin siellä suomalaisen mainoselokuvamusiikin historiaan paneutuvan väitöskirjani Kulutuksen sävel, ja yllätin jossain määrin itsenikin päätymällä valtiotieteen tohtoriksi. Suurenmoisen vastaväittäjäni Pekka Gronowin toteamus väitöstilaisuudessa kumminkin kuului ”kyllähän tämä on perustaltaan täysin musiikkitieteellinen työ”. Kyseinen työ sai julkaisuvuonnaan 2005 Liikesivistysrahaston hallinnoiman Mainostajien rahaston palkinnon. Arvostin huomionosoitusta suuresti merkkinä siitä, että usein historialle kuurona pidetty mainosala ei suinkaan ole piittaamaton tulkinnoista, joita sen omasta menneisyydestä tehdään.

Tohtoroiduttuani toimin ensin sosiaalihistorioitsija-musiikintutkijan roolissa muutamassa hankkeessa (muotoilun ja mobiilin musiikinkuuntelun tutkimusta), kunnes 2011 irtauduin HY-affiliaatiosta Taideyliopiston Sibelius-Akatemiaan. Siellä olen työskennellyt ensiksi tieteellisenä koordinaattorina ja sittemmin yliopistonlehtorina, muun muassa ohjaten taiteellista tohtorintutkintoa työstävien tutkimuskirjoittamista. Henkilöesittely Taideyliopiston sivustolla ei ole täysin ajan hermolla, mihin on syynä useamman vuoden tutkimusvapaa yo-lehtoraatista. Tutkimuskohteina oli ensin Suomen ruotsinkielisten musiikinkäyttö Åbo Akademissa ja sen perään taustamusiikkimenneisyys Itä-Suomen yliopistossa. Viimeksi mainittu hanke Kuuntelun kulttuurit, medioidut äänet ja rakennetut tilat (ACMESOCS) jatkuu vielä vuoden 2022 loppuun saakka. Se työskentelee ymmärryksen lisäämiseksi eri aspekteista, jotka Suomessa vaikuttavat taustamusiikin käyttöön, kehitykseen ja kokemiseen.

Kaiken kaikkiaan olen kiinnostunut melkein mistä tahansa musiikin käyttöyhteyksistä ja käyttäjyyksistä. Tähän viehtymykseen liittyy osittain maamme ensimmäinen musiikin sosiaalihistorian dosentin arvo, jonka Turun yliopisto myönsi minulle 2017. Olen koettanut työlläni vähitellen kartoittaa sitä, mitä kaikkea tuo määre musiikin (ja historian) tutkimuksessa voi tarkoittaa. Tämä saattaa luonnollisesti tapahtua vain yhteistyössä muiden alasta kiinnostuneiden kanssa. Toinen MTS-hallitustoimija Saijaleena Rantanen on ollut aisaparinani näissä pohdinnoissa, jotka ansaitsisivat reilusti enemmänkin aikaa ja keskustelua. Yksi välietappi näyttäisi toteutuvan lokakuussa 2022, jolloin Historiantutkimuksen päivillä keskustellaan kokoon kutsumiemme kolmen session verran musiikin ja äänen sosiaalihistoriasta. Kenties tapaamme siellä?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.