Olen taustaltani uskontotieteilijä, ja humanisti. Valmistuin vuonna 2011 Helsingin yliopistosta Intercultural Encounters -maisteriohjelmasta pääaineenani uskontotiede ja lähdin pari vuotta myöhemmin tekemään väitöskirjaa Turun yliopistoon musiikkitieteeseen. Syy tieteenalanvaihdolle oli kasvava mielenkiintoni nimenomaan musiikintutkimusta kohtaan, joskin keksin väitöskirjalla aiheen, jossa pystyin yhdistämään molemmat alat. Väitöskirjassani tutkin uushenkisyyttä, ateismia ja autenttisuutta suomiräpissä, fokusoiden neljään ns. underground-räppiä tekevään artistiin. Hiphoppia ja maailmankatsomuksia olin käsitellyt jo gradussani. Suomirap oli 2010-luvun alussa juuri kasvamassa yhdeksi maamme suosituimmista genreistä, joten aika tuntui kypsältä tehdä aiheesta tutkimusta. Vuonna 2014 perustettiin myös Nuorisotutkimusseuran alle Hiphop Suomessa -tutkimusverkosto, jonka johtoryhmässä olen ollut aktiivisesti mukana alusta lähtien.
Jatko-opintojeni aikana päädyin tekemään rap-aiheista radio-ohjelmaa yhdessä Mikko Mäkelän kanssa (Rap Scholar, Bassoradio) kolmeksi vuodeksi. Musiikkijournalismia olen harjoittanut myös esimerkiksi Rumbassa. Radio johdatti minut DJ-uralle; pääsin tutustumaan suomalaisiin festivaaleihin ja rap-kenttään läheisesti rap-duo SOFAn keikka-DJ:nä liki kuuden vuoden ajan. Nykyisin soitan omia DJ-keikkoja pääosin Helsingissä. Viime aikoina olen innostunut erityisesti brittiläisestä klubimusiikista (kenties siksi, että vietin hiljattain kaksi kuukautta Bristolissa tutkijavaihdossa).
Väiteltyäni filosofian tohtoriksi Turusta 2019 toimin hetken Helsingin yliopiston musiikkitieteessä tuntiopettajana. Post doc -vaihetta edelsi myös yksi sivuprojekti. Toimitin yhdessä Heini Strandin kanssa esseitä ja keskusteludialogeja yhdistelevän antologian Kuka kuuluu? Kirjoituksia hiphopista ja feminismistä (Kosmos, 2021). Kirja oli laajalle yleisölle suunnattu keskustelunavaus, joka syntyi henkilökohtaisesta tarpeestani kasata viime vuosien hiphop-kulttuuria koskeva kriittinen, feministinen keskustelu kirjamuotoon sekä haastaa rap-kentän usein miehistä, valkonormatiivista narratiivia. Saimme kirjaan mukaan yli kaksikymmentä suomalaisen hiphop-kulttuurin toimijaa räppäreistä tanssijoihin ja journalisteista aktivisteihin. Strandin kanssa teimme myös yhden kauden mittaisen hiphop-aiheisen podcastin Ylelle (Hiphopin salatut stoorit, 2021).
Kirjan kanssa samoihin aikoihin syntyi idea hiphopin ja feminismin yhdistävästä post doc -projektista. Olen viimeiset kolme vuotta (2021–24) toiminut Suomen Akatemian tutkijatohtorina musiikkitieteessä Helsingin yliopistossa. Hankkeessani tutkin suomalaisia räppääviä naisia ja muunsukupuolisia tekijöitä, keskittyen feminismin, sukupuolen, rodun ja valkoisuuden merkityksiin artisti-identiteettien ja ilmaisun rakentumiselle. Akatemiahankkeessani olen päässyt hyödyntämään edellä mainituilla ”sivupoluilla” hankkimaani tietoa. Olen alkanut ymmärtämään, miten tärkeää musiikintutkijalle on tehdä muutakin kuin pölyttyä yliopiston käytävillä. Musiikkikulttuuri kaikessa monimuotoisuudessaan on elävä ja hengittävä organismi, johon pitää tutustua läheisesti, jotta sitä voi ymmärtää – ja sitä syvällisemmin aiheesta voi kirjoittaa.
Olen aiemmin ollut mukana toimittamassa kolmea kirjaa, sekä erinäisiä muita julkaisuja. Viime vuodet olen ollut aktivistiseen musiikintutkimukseen keskittyvän tutkimusyhdistys Suoni ry:n hallituksen jäsen, ja päätoimittanut yhdistyksen Toiminta Soi –verkkojulkaisua. Vertaisarvioidun journaalin toimittaminen on minulle uusi mutta luontevalta tuntuva aluevaltaus; nautin toisten ihmisten kirjoittamien tekstien hiomisesta, kokonaisuuden sekä yksityiskohtien tarkasta miettimisestä. Odotan innolla mitä kaikkea pääsen oppimaan Musiikissa päätoimittajakollegoiltani, kirjoittajilta sekä muilta!