Teksti: Kaarina Kilpiö. Julkaistu 10.4.2026.
Maaliskuun 2026 viimeiseksi viikonlopuksi oli Seinäjoella rakennettu tutkija- ja taiteilijatoimijat yhdistänyt vaikuttava kokonaisuus. Kahden päivän aikana kerrottiin, laulettiin ja tutkittiin Etelä-Pohjanmaalta lähteneiden siirtolaisten kulttuuria ja kokemuksia. Kokonaisuuteen kuului tutkimusseminaari sekä dramatisoitu konsertti, jossa muusikot ja näyttelijät avasivat tutkimustiedon pohjalta koottua uutta ymmärrystä taiteellisin lähestymistavoin.
Viikonloppu oli yksi kohokohta käynnissä olevan tutkimusprojektin ”Haavemaa – Soiva siirtolaisuus 1800-luvulta nykypäivään” toteutuksessa. Hankkeen fokuksessa on Pohjois-Amerikkaan ja sieltä edelleen Neuvosto-Karjalaan lähteneiden suomalaissiirtolaisten musiikki, sen sosiaaliset merkitykset ja käyttö 1800-luvun puolivälistä tähän päivään. Haavemaata johtaa professori Saijaleena Rantanen Taideyliopiston Seinäjoen yksiköstä. Hankkeen tutkijajäsenet ovat sibalaiset MuT Samuli Korkalainen ja MuT Piia Kleemola-Välimäki, tutkimusassistenttina toimii MuM Charlotta Hagfors.
Amerikansiirtolaisuutta on Suomessa tutkittu kiitettävän paljon, mutta syystä tai toisesta musiikkikulttuuri on ollut tähän saakka hiukan pimennossa. Poikkeuksia toki löytyy (ks. esim. Björkholm 2023; Häggman 2021; Rantanen 2017, 2020 ja 2025). Laulaminen, soittaminen ja tanssiminen olivat kuitenkin erittäin tärkeässä asemassa uudelle mantereelle lähteneiden kulttuurissa ja muistamisen välineinä – ja sitä ne ovat edelleen.
Tutkimusseminaarissa oli kyse paitsi hankkeen tähänastisten tulosten ja osioiden esittelystä myös kädenojennuksesta alueen nykyisille asukkaille. Kun pääpuhujana lavalle noussut Maarit Tastula kysyi osallistujilta, kuinka monella oli menneitä tai nykyisiä sukulaisuussuhteita Pohjois-Amerikkaan, lähes koko salillinen ihmisiä nosti kätensä ilmaan. Pohjanmaa onkin Suomen alueista ylivoimaisesti eniten edustettuna amerikansiirtolaisten joukossa.
Tastula kertoi puheenvuorossaan tuoreen kirjansa Köyhää väkeä – Suomalaisia Amerikan kultamailla taustatyöstä ja kirjoitusprosessista. Hänen omassa suvussaan on useita siirtolaistarinoita. Aihe veti kirjoittajan jo siksikin mukaansa vastustamattomasti, mikä osoittautui todeksi monen muunkin seminaariin osallistuneen kohdalla. Keskustelua, kysymyksiä ja pohdintoja olisi riittänyt useammankin päivän seminaariin sekä Tastulan että Etelä-Pohjanmaan kotiseutu- ja museoyhdistyksen puheenjohtaja Tuija Aholan puheenvuoron tiimoilta. Ahola esitteli Etelä- ja Keski-Pohjanmaan yhteisen siirtolaisuushankkeen muistitietokeruuta, jossa toimitaan ruohonjuuritasolla kooten yhteisesti tietoa, muistoja ja dokumentaatiota edelleen elävästä yhteydestä valtameren takaiseen suomalaistaustaiseen väestöön.
Siirtolaisuusinstituutin tutkija Samira Saramo puolestaan valotti amerikan- ja kanadansuomalaisten identiteetin rakentumista puheenvuorossaan Kertomuksia paikasta ja kuulumisesta. Hän antoi maistiaisia ajankohtaisesta tutkimuksestaan, jossa tarkastelee menneisyyden ihmisten eletyn arjen ja sen meille jättämien johtolankojen avulla muun muassa siirtolaisten ja alkuperäisväestön kohtaamisia ja suhteita. Saramon tarkastelukehyksenä on usein asutuskolonialismi (ks. Saramo n.d.).
Perjantaipäivän seminaari sisälsi useita musiikkiesityksiä. Kuortanelainen mestaripelimanni Teijo Aho kertoi isänsä Tauno Ahon (1914–1996) soittajan urasta ja elämästä kahden puolen valtamerta sekä soitti tämän Amerikasta tuomia haitarisävelmiä. Ahon esitys teki korvin kuultavaksi niitä yhteyksiä ja vuorovaikutusta, jotka ovat siirtolaisyhteisöjen ja lähtömaan musiikin olennaisia juonteita. Seminaarin päätteeksi esiintynyt Laitakaupungin orkesteri keskittyi siihen osuuteen, joka oli Tastulan puheenvuorossa myös näkyvästi esillä. Moni nuorista suomalaissiirtolaisista aktivoitui tai radikalisoituikin asetuttuaan uuteen maailmaan ja sen usein armottomiin olosuhteisiin. Työväenliikkeen ja IWW:n (Industrial Workers of the World) jäsenistössä juuri suomalaisilla siirtolaisilla oli suhteessa merkittävä osuus. Viimeksi mainitun liiton lempinimi Laulava Unioni sai soivan muodon Laitakaupungin orkesterin esittämissä kappaleissa Punatyttö ja Solidaarisuutta aina. Puheet ja laulaminen radikalisoitumisesta aiheutti yleisössä myös yksittäisiä mutinoita siitä, kuinka Pohjanmaalta lähteneet olivat ”kunnollista väkeä” eikä vasemmistolainen saati kommunistinen maailmankuva olisi heidän joukossaan voinut saada jalansijaa. Suomalaissiirtolaisten – pohjalaistaustaiset mukaan lukien – runsas jatkomuuttoliike Neuvosto-Karjalaan kuitenkin välittää monisärmäistä kuvaa menneisyyden ihmisistä ja heidän ratkaisuistaan, jotka myös haastavat nykykäsityksiä pohjalaisista historian toimijoista.
Seuraavan päivän kaksi Haavemaa – Soivia tarinoita siirtolaisuudesta -konserttia Seinäjoen kaupunginteatterissa olivat tutkijoiden keräämän aineiston ja analyysin pohjalta dramatisoituja kokonaisuuksia. Lavalla olivat Laitakaupungin orkesteri, solisteina toimineet Aija Puurtinen, Anne Vihelä, Pauli Hanhiniemi ja Karri ’Paleface’ Miettinen sekä kaupunginteatterin näyttelijät, mutta taustatyö oli tehty huomattavasti yleisön näkemää suuremman ryhmän määrätietoisena työnä. Visualisointi, koreografiat ja äänimaailma olivat harkittuja ja vaikuttavia: ne vetivät yleisön mukaan siirtolaiskokemuksiin menneisyydessä ja nykytodellisuudessa, sekä lopussa seisaaltaan annettuihin pitkiin suosionosoituksiin.
Kaiken kaikkiaan viikonloppu oli mielenkiintoinen ja muistettava osoitus siitä, miten historian ja musiikin tutkiminen voi yhdistyä saumattomasti yhteisön kulttuurisen identiteetin tarkasteluun kansalaiskeskustelussa ja taide-elämyksissä. Tiedonkeruu ja keskustelu jatkuu teeman ympärillä vilkkaana Pohjanmaalla, ja tietoisuus Haavemaa-hankkeesta sekä muistitietokeruista on huomattavasti levinnyt ja kirkastunut paikallisyhteisössä.
Vinkkejä tulevasta:
Seuraava Haavemaa-hankkeen tulosten esittely ottaa näyttelyn muodon myöhemmin tänä vuonna. Näyttelyn yhteydessä on tarkoitus julkaista myös laulukirja, joka kootaan Suomeen tuoduista ja Suomessa tehdyistä ”Ameriikan lauluista”.
Lähteet:
Björkholm, Johanna (2023) Lucia, dragspelsmusik och sång: Finlandssvenska emigranter berättar om musik. Budkavlen 83, 51–62. https://doi.org/10.37447/bk.130594
Häggman, Ann-Mari (2021) Finlandssvenska Amerikaemigranters musik. Folk och musik, 99–114. https://doi.org/10.33343/fom.109217
Kushnir, Roman (2023) ”Becoming a Finn” in the United States: the representations of foodways, language, sports, and music in the processes of identity formation in contemporary Finnish-American fiction. JYU Dissertations, Jyväskylän yliopisto. https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-9622-2
Rantanen, Saijaleena (2026) Rise All Women! Finnish North American Women as Song Writers and Cultural Activists in the Early 20th Century. S. Rantanen, K. Salmi-Niklander & S. Saramo (toim.) Writing and Reading European Migrant Belonging in Early-20th-Century North America. Migration Institute of Finland, 185–206. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-7399-50-7
Rantanen, Saijaleena (2020) Workers of the World Awaken! The songs of Finnish North Americans as social and ideological mediators at the turn of the 20th century. T.-M. Karjalainen & K. Kärki (toim.) Made in Finland. Routledge, 111–122.
Rantanen, Saijaleena (2017) Suomalaisten ”tuplajuulaisten” laulut. Ennen ja nyt – historian tietosanomat 17:4 Materiaalinen 1800-luku, osa II. https://journal.fi/ennenjanyt/article/view/108840/63836 (tarkistettu 9.4.2026).
Saramo, Samira (n.d.) Placing Finnish Migrant-Settler Histories. https://www.samirasaramo.com/ (tarkistettu 9.4.2026).