
Olen Tuire Ranta-Meyer ja toista kertaa Suomen musiikkitieteellisen seuran varapuheenjohtajana. Edellinen kausi oli vuosina 2008–2010, jolloin valmistelimme seuramme satavuotisjuhlaa. Minulle osallistuminen MTS:n toimintaan on kunniatehtävä, sillä olen saanut musiikkitieteen opettajiltani ja kollegoiltani hyvät rakennuspuut ammatilliselle identiteetilleni. Ajattelen olevani sen verran velkaa alalle, että voin käyttää vapaa-aikaani musiikkitieteen edistämiseen. Toki se on nyt helpompaa kuin ennen, sillä lapseni ovat ajat sitten muuttaneet kotoa ja työelämän haasteet aika lailla tasoittuneet.
En ole koskaan toiminut päätoimisesti musiikin tutkijana enkä musiikkitieteen opettajana, vaan ollut aivan muissa töissä siitä lähtien kun kovin nuorena valmistuin: musanmaikkana Viialassa, Eiran musiikkikoulussa apulaisrehtorina, sen jälkeen Sibelius-Akatemiassa 11 vuotta lähinnä täydennyskoulutuksen parissa ja sitten kokonaista 13 vuotta kulttuurialan johtajana Metropoliassa. Suurimmillaan vastasin 13 miljoonan euron budjetista ja 230 ihmisen työyhteisöstä. Vaikka työ oli innostavaa, se oli samalla myös hyvin kuluttavaa. Kulttuurin merkitys monialaisessa ammattikorkeakoulussa ei todellakaan ollut mikään itsestäänselvyys. Hakeuduin työkiertoon oman organisaationi sisällä ja ehdinkin olla Metropolian yhteiskuntasuhteiden johtajana kuusi vuotta. Tällä hetkellä toimin yhteistyöstä ja varainhankinnasta vastaavana yliopettajana.
Filosofian maisteriksi valmistuin Helsingin yliopistosta, jossa Erkki Salmenhaara oli opettajani ja graduni ohjaaja. Jyväskylän yliopistossa väittelin 2008 tohtoriksi Matti Vainion ollessa professorini, ja siellä minulla on myös dosentuuri. 1980-luvulla Sibelius-Akatemiassa suorittamani musiikin- ja pianonsoitonopettajan tutkinnot päivitin musiikin maisterin tutkinnoksi 2007 professori Marjut Laitisen ohjauksessa. Aikuiskasvatuksen sivuaineen suorin Tampereen yliopistossa, joten jonkin verran on tullut korkeakouluja ja yliopistoja koluttua. Keskeinen tutkimusaiheeni on silti pysynyt aina vain samana: jo yli 30 vuotta olen seurustellut säveltäjä Erkki Melartinin kanssa. Tietysti olen katsellut häntä ja hänen musiikkiaan vuosien varrella hyvin erilaisista näkökulmista käsin. Tällä hetkellä elän mukana hänen aivan viimeisessä elinvuodessaan 1936 ja toivon siten Melartin-elämäkerran ilmestyvän lähiaikoina.
Syksystä 2016 alkaen olen toiminut Musiikki-lehden päätoimittajatiimissä, jossa kollegoitani ovat olleet Juha Ojala, Ari Poutiainen, Milla Tiainen, Laura Wahlfors sekä tällä hetkellä Lasse Lehtonen ja Meri Kytö. On ollut suuri onni saada tehdä lehden eteen töitä kaikkien näiden kerrassaan nastojen ja ammatillisesti hyvin pätevien ihmisten kanssa. Olen oppinut heiltä paljon, ja erityisen palkitsevaa on ollut keskinäisen luottamuksen ja yhteen hiileen puhaltamisen henki.