11.9.2026
Hyvät akateemiset kollegat,
me allekirjoittaneet edustamme yhdessä suomalaista musiikintutkijoiden yhteisöä. Haluamme tuoda esille
huolestuneisuutemme Åbo Akademissa käynnistyneestä koulutusuudistuksesta. Alan tieteellisinä seuroina
meillä on kansallista intressiä ja eettistä vastuuta saada teidät kiinnittämään tähän huomiotanne.
Olemme viitisentoista vuotta seuranneet yliopistojen sisä- ja ulkopuolelta tieteenalamme opetuksen
vesittymistä ja katoamista nimeämättömiksi osiksi laaja-alaisten tutkinto-ohjelmien sisälle. Luonnolliseen
poistumaan perustuvat opettavan henkilöstön resurssien uudistukset ovat laaja-alaisissa hakukohteissa
merkinneet samaa: tieteenala on kadonnut paitsi sisällöistä myös nimikkeistä.
Tämä kehitys näyttää olevan pienten humanististen alojen kohtalo tämän päivän korkeakoulukentällä.
Uusia tieteellisen koulutuksen mahdollisuuksia ei ole luotu kentältä poistuneiden tilalle. Uudistus on
tarkoittanut tieteenalan identiteetin muutosta, joka ei ole lähtöisin tieteenalan omista tarpeista eikä se ole
ollut opetuksen tai tutkimuksen kannalta laadultaan onnistunutta.
Haluamme nostaa esille koulutus- ja tiedepoliittisia huolia, joilla haluamme selventää alan tilannetta sekä
tukea pyrkimyksiänne vahvistaa koulutuksen laatua, vaikuttavuutta ja tulevaisuusvalmiuksia.
Musiikkitiede on erityisala, joka vaatii sekä musiikin että tieteen perustavaa osaamista. Tämä edellyttää
pitkällistä paneutumista tutkimukselliseen opetukseen. Mikäli tutkinto-ohjelmien sisältö kevenee,
opiskelijalta jää hankkimatta alan pätevyys, eikä tutkinto tällöin vastaa työelämän vaatimuksia. Heikko
pohjataso vaikuttaa myös suoraan tulevaisuuden tutkimukseen: valmistuneet eivät ole päteviä alan
jatko-opintoihin ja jäämme kansainvälisestikin tutkimuksessa jälkeen. Myös Suomen ruotsinkielisen
väestönosan panos kulttuurielämän kehitykseen on moninkertaisesti kokoaan suurempi. Mikäli
kielivähemmistön osuus – historiallinen ja nykyinen – jää jatkossa musiikkielämän tutkimuksessa
ymmärrykseltään pinnalliseksi, aiheutuu korvaamatonta vahinkoa Suomen musiikillisen todellisuuden
kokonaiskuvan kannalta.
Tieteelliset seurat eivät yksin kykene pitämään pieniä humanistisia aloja elinvoimaisina, vaikka paljon
asian eteen teemmekin. Me toki toivomme, että musiikkitiede Åbo Akademissa ei olisi seuraava
poisvalittava ala, vaan 100-vuotias oppiaine jatkaisi tärkeänä osana suomalaista tiedeyhteisöä.
Kunnioittavasti,
Meri Kytö, FT, dos., puheenjohtaja (Suomen musiikkitieteellinen seura ry)
Kaarina Kilpiö, VTT, dos., varapuheenjohtaja (Suomen musiikkitieteellinen seura ry)
Saijaleena Rantanen, prof., puheenjohtaja (Tutkimusyhdistys Suoni ry)
Sini Mononen, FT, varapuheenjohtaja (Tutkimusyhdistys Suoni ry)
Outi Valo, FT, puheenjohtaja (Suomen etnomusikologinen seura ry)
Nina Öhman, PhD, MBA, varapuheenjohtaja (Suomen etnomusikologinen seura ry)
***
Lue lisäksi:
Uttalande om Åbo Akademi (Kungl. Musikaliska Akademien, Tukholma)
Puheenvuoro (Johannes Brusila & Meri Kytö): Musiikintutkimusta Turussa – toiset sata vuotta, Turun Sanomat, 24.4.2026.